Kieli
Maailman pisimmät lasketteluirinteet | Montec Magazine

Jos haluat todella laittaa taitosi (ja eturistisiteesi) koetukselle, ei tähän ole parempaa paikkaa, kuin kunnon jyrkkä linja. Miltä kuulostaisi droppaaminen kallionseinämiltä Alaskassa, puuterikenttien surffaaminen Utahissa tai kanttien upottaminen lumeen alppihiihdon maailmancupin kisarinteissä Itävallassa? Kaikki tämä on mahdollista päästä kokemaan listauksemme rinteissä – ja ne suorastaan odottavat sinua niitä laskemaan.

Jos DIN-asetuksesi on säädetty kuntoon, kanttisi on teroitettu ja olet varma, että pääsi pysyy kylmänä toinen toistaan jyrkimmillä linjoilla, olet valmis koitokseen. Eiköhän siis siirrytä itse asiaan!

Jyrkimmät linjat listattuna

1. Rambo – Crested Butte Mountain Resort, USA (noin 143 %)

Rambo – Crested Butte Mountain Resort, USA (~143%)

Crested Butten Ramboa pidetään yhtenä koko Pohjois-Amerikan jyrkimmistä hissipääsyisistä linjoista – ja sen alkupisteelle päästyäsi ymmärrät, miksi. Löydät Rambon alkupisteen hyppäämällä North Face -hissiin ja laskemalla sitten muutaman vaikeamaastoisen alueen läpi. Rambo ottaa jyrkkyydellään luulot pois heti alkumetreillä. Tämä hoitamaton, kapea ja puiden reunustama rinne on suorinta tietä alas kulkeva linja, joka vaatii laskijaltaan täydellistä kanttikontrollia aina ensimmäisestä käännöksestä alkaen.

2. Black Hole – Smugglers’ Notch Resort, USA (noin 133 %)

Black Hole sijaitsee Vermontin Smugglers’ Notch Resortista. Tämä Madonna I -hissin vierustalta löytyvä rinne tarjoilee Yhdysvaltain itärannikolle tyypillistä intensiivistä menoa. Usein tiheään muodostuneiden kumpareiden peitossa olevalla ja puiden reunustamalla Black Holella on oikeaa vanhan koulukunnan Uuden-Englannin fiilistä – toisin sanoen, se on mieletön ja lähestulkoon hengenvaarallinen linja. Rinne on hoitamaton, eikä helpotuksia ole matkan varrella luvassa. Se on karu, armoton ja juuri sellainen linja, jota paikalliset pelkäävät ja josta muualta tulleet näkevät painajaisia vielä kauan kotiinpaluun jälkeenkin.

3. Christmas Chute – Alyeska Resort, USA (noin 119 %)

Korkealta kuvankauniin Turnagain Arm -merenlahden yltä löytyy Christmas Chute, joka on jyrkkä tavalla, johon vain Alaska pystyy. Sen maksimijyrkkyyden kerrotaan olevan 119 prosentin luokkaa. Rinteeseen pääsee vain kokeneille laskijoille tarkoitetulta Headwall-alueelta, ja heti linjan alkua kuvaillaan kapeaksi, dramaattiseksi paljaaksi kuiluksi, jolta ei jyrkkyyttä puutu. Lumiolosuhteet voivat vaihdella keveästä ja äärimmäisen pehmoisesta puuterista (champagne powista) tuulen tuivertamaan maastoon ja äärimmäiseen kovaan lumeen. Tämän linjan selvittämiseksi tarvitaan vahvoja jalkalihaksia ja vielä terävämpiä kantteja. Näkymät merenlahden ylle ovat henkeäsalpaavat, mutta varo, ettei huomiosi herpaannu liikaa, sillä Christmas Chute vaatii täyden huomiosi.

4. Kandahar “Freier Fall” – Garmisch-Partenkirchen, Saksa (92 %)

Kandahar “Free Fall” – Garmisch-Partenkirchen, Germany (92%)

Garmisch-Partenkirchenissä sijaitseva alppihiihdon maailmancupin osakilpailurinteenä käytettävä Kandahar on legendaarinen jo itsessään, mutta paikkansa tällä listalla se ansaitsee sen Freier Fall (suomeksi vapaapudotus) -nimisen osuutensa ansiosta. 92 prosentin maksimijyrkkyydellään se on yksi jyrkimmistä hoidetuista kisaradoista maailmassa, ja jopa maailman parhaat laskijat noudattavat siinä erityistä varovaisuutta (vaikka tätä ei kyllä huomaa heidän laskiessa sitä alas täyttä vauhtia). Leveä, nopea ja paljas Kandahar tuntuu ennemminkin rampilta kuin laskettelurinteeltä.

5. Direttissima – Mürren-Schilthorn, Sveitsi (88 %)

Mürren-Schilthornin Direttissima-linjaa pidetään yhtenä koko Alppien jyrkimmistä hoidetuista rinteistä. Siinä laskijat syöksyvät lähes suoraan alas vuoren rinnettä ilman jyrkimmän viettosuunnan vaihtelua tai loivempia välipätkiä. Se muodostaa yhtäjaksoisen, armottoman seinän, joka pistää taidot koetukselle aina ensimmäisestä käännöksestä alkaen. Juuri rinnekoneen ajamassa rinteessä vauhti kiihtyy päätähuimaavaan nopeuteen. Kun sen pinta on kulunut kovaksi ja jäiseksi, ei pienimmällekään virheelle ole varaa. Direttissima vaatii äärimmäistä sitoutumista alusta loppuun – ja tarjoilee häikäisevän upeat näkymät Eiger-, Mönch- ja Jungfrau-vuorille.

6. Streif – Kitzbühel, Itävalta (85 %)

Streif on kiistatta tunnetuin syöksylaskurinne maailmassa – siinä järjestetään vuotuinen alppihiihdon maailmancupin Hahnenkammin kilpailutapahtuma. Rinne on täynnä kauhistuttavia osuuksia, kuten Mausefalle (suomeksi hiirenloukku), jossa kisaajat kirjaimellisesti sinkoutuvat ilmaan valtavan nopeuden siivittäminä. Maksimijyrkkyys yltää 85 prosenttiin, mutta legendaarisen maineensa rata on ansainnut erityisesti jäisen pintansa ja šikaaniensa (tarkoituksellisesti rakennettujen kallistettujen ja tiukkojen S-mutkiensa) yhdistelmästä, jotka vaativat täydellistä kanttipitoa.

7. Lauberhorn – Grindelwald-Wengen, Sveitsi (85 %)

Lauberhorn – Grindelwald-Wengen, Switzerland (85%)

Lauberhorn tunnetaan parhaiten yhtenä alppihiihdon maailmancupin pisimmistä kisarinteistä, mutta siitä ei myöskään jyrkkiä osuuksia puutu. Maksimijyrkkyys yltää paikoin noin 85 prosenttiin erityisesti sen teknisemmillä alkupään jyrkillä osioilla. Lauberhorn on leveä ja nopea sekä kilpailukäyttöön suunniteltu rinne, jota ympäröi klassinen sveitsiläinen alppimaisema. Sen laskeminen hupimielessä tuntuu kuin astuisi pyhälle maalle – erityisesti, jos olet päässyt ihailemaan kisaajien menoa kilpailulähetyksistä.

8. Great Scott – Snowbird Ski Resort, USA (84 %)

Snowbirdin Great Scott -rinne sijaitsee juuri sopivasti köysiratahissin alla, mikä tarkoittaa sitä, että saat koetuksellesi taatun yleisön, halusitpa sitä tai et. Se on jyrkkä, tasaisen haastava ja usein täynnä kumpareita. Noin 84 prosentin maksimijyrkkyyden osuuksillaan se on yksi Utahin osavaltion tunnetuimmista pro-laskijoille suunnatuista rinteistä. Lumiolosuhteet vaihtelevat tiivistyneestä kuivasta puuterista jämäkkään ja teknisiä taitoja vaativaan lumeen säästä riippuen. Se on joka tapauksessa eräänlainen siirtymäriitti Snowbirdin taitavien laskijoiden keskuudessa ja ehdottomasti sellainen, jota ei sovi aliarvioida.

9. Langer Zug – Lech Zürs, Itävalta (80 %)

Lech Zürsin laskettelukeskuksen Langer Zug on lyhyt, ärhäkkä ja säälimättömän jyrkkä. Tämä noin 80 prosentin maksimijyrkkyyteen yltävä rinne alkaa nopeana pudotuksena Rüfikopfin alueelta ja pitää laskijan tiukilla koko matkan ajan. Langer Zugia hoidetaan rinnekonein, mutta se ei juurikaan heikennä sen haastavuutta – alhaalta katsottuna se muistuttaa nimittäin enemmänkin pystysuoraa seinää kuin laskettelurinnettä. Ei ole muuten harvinaista nähdä porukkaa laskeutumassa loppupuoliskoa takapuolellaan (tai kasvot edellä – ei ehkä se toivotuin tyyli!).

10. Harakiri – Mayrhofen, Itävalta (78 %)

Harakiri – Mayrhofen, Austria (78%)

Mayrhofenista löytyvä Harakiri on Itävallan jyrkin merkitty rinne 78 prosentin maksimijyrkkyydellään. Se on kokonaan hoidettu, mikä tavallaan tekee siitä entistäkin pelottavamman (ehkä siksi, että sen jyrkkyyden havaitsee vain entistä paremmin). Jäisenä Harakiri on ehdottoman armoton, yllättäen monet kokeneetkin laskijat. Se ei ole leikin asia myöskään pehmeänä ja loskaisena. Toisin kuin monet muut listauksemme rinteet, ei Harakiri ole alppihiihdon maailmancupin rata, mutta siitä on tullut eräänlainen bucket list -kohde omastakin takaa.

11. Mont Fort – Verbier, Sveitsi (77 %)

Verbierin laskettelukeskuksen Mont Fort -rinteen huipulla seisot yli 3 300 metrin korkeudessa, ja ympärilläsi avautuvat mahtavat panoraamanäkymät Alppien yli. Mont Fort on jyrkkä, usein hoitamaton sekä kumpareinen linja. Paikoitellen jopa 77 prosentin jyrkkyyteen yltävä rinne on haastava lasku, joka voi tuntua paljaalta ja tekniseltä erityisesti lumen pakkauduttua tiiviiksi. Mont Fort on klassista Verbier-maastoa: suurta, rohkeaa ja dramaattista. Älä sitten sano, ettemme varoittaneet!

12. Swiss Wall / Chavanette – Portes du Soleil, Ranska/Sveitsi (76 %)

“The Swiss Wall”/Chavanette – Portes du Soleil, France/Switzerland (76%)

Swiss Wall -nimellä tunnettu Le Pas de Chavanette -rinne on listauksemme viimeinen linja, jonka maksimijyrkkyys on 76 prosenttia. Se sijaitsee Ranskan ja Sveitsin rajalla ja on tunnettu massiivisista kumpareistaan. Se on harvoin hoidettu ja usein korkeiden töyssyjen peitossa, jotka vaikuttavat vain päivän mittaan jatkavan kasvuaan. Swiss Wall ei ole erityisen pitkä, mutta vaativuudellaan uuvuttava ja mielettömän kuvauksellinen. Alhaalta katsottuna se näyttää lähes pystysuoralta – ja huipulta katsottuna vieläkin pahemmalta.

Lopuksi

Olipa kyseessä maailmancupin kisarata Alpeilla tai yhdestäkin virhearviosta sakottava kumparekenttä Pohjois-Amerikassa, edustavat nämä rinteet talvilajien vaativinta kärkeä. Jotkut niistä ovat hoidettuja, jäisiä ja suunniteltu huippuvauhtien saavuttamiseen, toiset taas karuja, epätasaisia ja armottomia. Yksi yhdistävä tekijä niissä kuitenkin on se, kuinka jyrkkiä, vaativia ja kertakaikkisen hurjia ne ovat. Sinä saat kunnian – me jäämme tällä kertaa seuraamaan sivusta!

Pääsitkö kokemaan jonkin näistä rinteistä – tai ehkä kaikki? Vai jäikö listaltamme uupumaan jokin mielestäsi sille ehdottomasti kuulunut linja? Kerro se meille osoitteessa crew@montecwear.com!

Aiheeseen liittyvää luettavaa: